Ohitusprojekti

Joulukuussa eräällä metsälenkillämme meitä vastaan tuli sauvakävelijä, ja Oliver reippaana poikana katsoi parhaaksi alkaa haukkua räksyttää tälle vastaantulijaparalle. Koska tilanne on mitä ilmeisimmin se, että se tekee samoin kaikille vastaantulijoille metsässä irti ollessaan tai irti ollessaan ainakin joka tapauksessa lähtee vieraiden ihmisten luo moikkaamaan eikä pysy omassa porukassa, päätin, että asialle on tehtävä jotakin.

Viisaammilta neuvoa kysyttyäni päätin aloittaa projektin, jossa yksinkertaisesti opetan Oliverille, että aina kun jossain näkyy vastaantulija tai mikä tahansa muu elävä olento, se tulee hakemaan minulta palkinnon. Se siis tulee minun luokseni eikä ryntää katsomaan tätä kyseistä liikkujaa.

Aloitimme niin, että hihnalenkeillä aina kun jossain näkyi joku, palkkasin Oliveria oikein kunnolla. Ensimmäisellä viikolla, pari viikkoa ennen joulua, koitimme tavanomaisten lenkkireittiemme sijaan etsiä paikkoja, jossa vastaantulijoita ja muuta liikettä olisi mahdollisimman paljon, muttei kuitenkaan ihan pelkkää ihmisvilinää sentään. Muutaman tällaisen lenkin jälkeen Oliver alkoi käsittää, mistä on kyse.
Tällä hetkellä, noin 4 viikon jälkeen, Oliverin huomatessa jossain kävelevän ihmisen, se hidastaa hieman vauhtia ja sitten kääntää katseensa minuun, josko namia olisi tarjolla. Pahimpina murrosikämökötys päivinään sitä ei tosin kiinnosta yhtään mikään, edes ne vastaantulijat, mutta kai sekin joskus ohi menee :) Tänään jokatapauksessa sain varmistuksen siitä, että se tosiaan osaa asian itse eikä vain ennakoi minun käytöstäni. Lenkillä edessämme vähän matkan päässä kulki sauvakävelijä, ja palkkasin Oliveria tiuhaan kun se tuntui olevan asiasta niin innoissaan ja tapitti minua herkeämättä. Sitten se alkoi vilkuilla taakseen ja taas merkitsevästi minua. Palkkasin sen kummemmin miettimättä, mutta kun Oliver pari kertaa pysähtyi ihan hetkeksi tuijottamaan taakseen ja taas innolla tuijotti minua, tajusin minäkin katsoa. Olihan siellä takanakin kävelijä josta piti saada palkkaa! Ilmeisesti Oliver tajusi, etten minä huomannut tätä takana olijaa vaan sen täytyi pysähtelemällä ja merkitsevillä katseilla siitä kertoa :)

Seuraava haaste onkin metsäpoluilla hihnassa saman oppiminen. Jotenkin Oliver mieltää metsän eritavalla, ja kun siellä kävimme kokeilemassa viime viikolla, Oliver vain tuijotti herkeämättä vastaantulijaa eikä kiinnittänyt minuun mitään huomiota vaikka mitä olisin tehnyt. Täytyy lähteä johonkin metsään, jossa vastaantulijoita olisi paljon, jotta asia helpottuu eikä tilanne ole niin kummallinen. Tuossa lähimetsässä kun ei vastaantulijoita juuri ole, minkä takia varmaan Oliver siitä niin paljon hämmentyykin.

Tämä projekti on auttanut myös ihan muutenkin ohittamisissa. Juoksentelevat pikkulapset, pyöräilijät ja lastenvaunut ovat päässet jo helppojen ohitettavien listalle. Myös toisten koirien ohittaminen sujuu paljon paremmin kuin ennen. Parhaiten Oliver on oppinut kestämään haukkuvia koiria ja niitä joita ei myöskään kiinnosta yhtään. Kyllä siinä vähän ylpeä on koirastaan, kun vastaantuleva räksyttää viimeistä päivää ja Oliver se vaan napittaa minua eikä sano mitään :) Vaikka eihän se koskaan ole kenellekään mitään sanonutkaan, mutta on se ennen vähän hermostunut mielestään niin omituisesta käytöksestä.
Olen saanut myös huomata, että vaikeinta on ohittaa pihakoiran näköisiä koiria, russeleita ja parsoneita ym. Ilmeisesti Oliver on tottunut siihen, että tuon näköisten kanssa aina leikitään ja riehutaan, ja siksi joka kerta haluaisi päästä niin innokkaasti tutustumaan:)