Polskimassa!

Lauantaina olimme Tampereen koirauimalassa tutustumassa pihisporukalla. Oliver otti hommasta kaiken irti, se tykkää uimisesta ihan hirmuisesti. Kuten kuvista näkyy, se on melkoinen uimahyppääjä !

Kuvat: Joonas Viitanen. Kopiointi ja muu luvaton käyttö kielletty.

Terveystuloksia ja vähän muutakin..

Oliverin täytettyä vuoden kävimme kuvauttamassa sekä lonkat että kyynärät eläinlääkärillä muutaman muun pihakoiran kanssa. Marraskuun alussa tarkastettiin myös silmät ja polvet pihakoirayhdistyksen syyskokouksen ja pikkujoulujen yhteydessä. Tuloksiin voi olla tyytyväinen :) Polvet ja kyynärät olivat molemmat 0/0, lonkat A/A ja silmistäkään ei löytynyt mitään vikaa! Huh, miten ihanaa.

Syksyn mittaan kaikenlaista on puuhattu, käyty pihisporukalla yksissä hakutreeneissä ja kerran kokeilemassa koirauimalaakin, sekä käyty leikkimässä Oliverin siskon Riivan luona. Ensi lauantaina mennään taas kokeilemaan uintia, tällä kertaa eri paikkaan.

Yksi pieni onnettomuuskin meinasi Oliverille sattua, mutta onneksi ei käynyt hullusti. Oliverin häntä jäi hissin oven väliin, ilmeisesti siksi, että oliver säikähti jotain, ja peruutti viime hetkellä oven väliin. Häntä käytiin tarkastuttamassa, mutta murtumaa tai edes venähdystä ei tullut, vaan pelkkä naarmu. Kauluria on jouduttu pitämään pitkään, koska nuoleminen ei ollut haavalle hyväksi. Vähitellen ajellut karvat ovat alkaneet häntään kasvaa, mutta yllättävän kauan on mennyt.. Nyt on hassu lovi hännässä :D

Oliver ja häntäepisodista lohdutukseksi saatu Pesukarhu

Oliver on myös alkanut kokeilla rajojaan ja sillä on melkoisia törttöilypäiviä välillä, varsinkin ulkoillessa. Toistaiseksi kuitenkin koiruus palaa äkkiä maanpinnalle, kun asiasta vähän muistutetaan. Luonteeltaa Oliver on mielestäni silti varsin pehmeä, ja on aika pahoillaan tekemistään hölmöyksistä, vaikkei enää ihan niin paljoa kuin ennen. Rauhallinenkin se on, vaikka sitä ei ehkä uskoisi kun sitä katsoo ulkona tai muiden koirien kanssa. Tosin edelleen, kuten aina ennenkin, se väsyy leikkimiseenkin melko nopeasti, jos kavereita on enemmän kuin yksi. Yhden kaverin kanssa se jaksaa temuta vaikka koko päivän ja pitkälle seuraavaakin, mutta isommassa laumassa se ottaa aika nopeasti sivusta katsojan roolin.

1v. ja syksykuulumisia

On tullut vähän taukoa päivityksessä mutta koitetaan jatkaa taas.. :)

Oliver vietti 1v. synttäreitään 4.9 ja sai lahjaksi syksyä varten hienon keltaisen sadetakin. Synttärisankarin rakkaus lahjaansa ei ollut ainakaa alkuun kovin suurta, mutta nyt takki on jo ihan mieluinen..

Ensimmäinen mielipide synttärilahjasta...

...mutta kaikkeen tottuu! :)

Oliverista on alkanut kuoriutua muutenkin kuin vain numeroiden perusteella yksivuotias. Tyttöjen jahtaaminen jatkuu entiseen malliin, innokkaasti, mutta myös pieni vahtikoira Oliverissa on alkanut nostaa vähitellen päätään. Ovikellon soidessa se säntää ovelle ja pitää pientä äsähtelyä, ei kuitenkaan vielä hauku. Olemuksesta näkee kyllä, että nyt ollaan tehtävää suorittamassa. Ompa se jo yhden perunakauppiaan perään murissut ja vähän haukkunut, kun ei päässyt ovelle katsomaan kuka siellä oli. Ja kerran se on ärähtänyt provosoituna toiselle uroksellekin (hihnassa), mitä en olisi kyllä meidän pehmo-Oliverista ikinä uskonut.

Luonnekin on vaihdellut selvästi aika lailla. Elokuussa se vaikutti välillä siltä, että mikään ei kiinnosta ja  elämä on niiiin tylsää. Niidenkin päivien välissä oli kyllä valoisampiakin hetkiä. Nyt Oliver on taas aivan mahdottoman toiminnanhaluinen, se ei kertakaikkiaan jaksaisi olla touhuamatta eikä voi käsittää, ettei muka joku ehdi koko ajan leikkiä. Se on alkanut kantaa lelukasoja jalkojen juureen ja tuijottaa dramaattisesti jos ei vieläkään tajuta. Myös lelun tuominen suoraan syliin ja esimerkiksi luun pudottaminen suoraan varpaille ovat hyviä keinoja koittaa saada toimintaa aikaiseksi.
Luonne on muuttunut siis alkukesän pennusta selvästi, mutta sitä se murrosikä teettää. Pikkupojasta on tulossa iso, ja välillä se tuottaa päänvaivaa ressukalle, joka ei sitä itse ymmärrä. Kurjinta on ehkä se, että Oliver haisee muille koirille jo ihan varteenotettavalta urokselta, ja koirapuistossa jonkun ärähtäessä Oliver parka ei kertakaikkiaan käsitä, miksi täytyy riidellä eikä voi leikkiä. Itse kun se ei ikinä edes murise kenellekään.

Nyt ollaan harrastettu Oliverin kanssa pitkiä lenkkejä syksyn lapinvaellusta silmällä pitäen, ja lisäksi odotellaan, josko saataisi paikka agilitykurssilta ja päästäisi jatkamaan harrastusta :)

Kesäreissausta

Pitkästä aikaa taas... Pihakoirien oma Open show -viikonloppu on ohi ja samoin Oliverin ihka ensimmäinen oikea reissu, viikon mittainen autoilureissumme Nuorgamiin.

Open show -päivänä oli todella kuumaa ja helteistä, ja vaikka Oliver oli päivän ensimmäinen arvosteltava koira heti kymmenen aikaan aamulla, oli kehässä jo niin kuuma, että olin varma, että reppana vielä pökertyy siinä muiden arvioita odotellessa. Onneksi sitten päästiin varjoon ja viltille lötköttelemään! Oliver sai mielestäni ihan kivan arvostelun tuomarilta, tanskalaiselta pihakoirakasvattaja Julie Samalssonilta :

"11 months male, small size, bit light eyes and also light ears. Very nice topline, moves well. Because of the ears, very good."
Rodunomainen lähestyttäessä.

Tuloksena siis JUN EH, eli eipä hullummin:) Korvat toki elävät omaa elämäänsä ja ovat mielialan mukaan milloin mihinkin suuntaan sojollaan, mutta ne ovat hyvät juuri sellaisina<3 p="">Näyttelyn jälkeen illalla oli illanvietto pihisporukassa ja Oliverkin pääsi juoksentelemaan vapaana kavereiden kanssa. Oli tosi mukava tutustua muihin omistajiin ja koiriin vähän enemmän taas :)
Yötä olimme leirintäalueella teltassa, ja kyllä Oliverille uni maistuikin pitkän päivän jälkeen! Aamulla herättiin jo ajoissa aamulenkille ja sen jälkeen ajeltiin Loimaalle pihakoirien agilitykoulutukseen. Oliver oli samassa ryhmässä muiden junioreiden, eli alle vuoden vanhojen vintiöiden kanssa. Oli todella kivat treenit, paljon uusia vinkkejä ja ajatuksia ja mukava kouluttaja ja tietysti pihisporukka, jonka kanssa ehti jutella omaa vuoroa odotellessa. Omat treenimme samana iltana jäivät kyllä väliin, kun katsoin paremmaksi antaa Oliverin levätä rankan viikonlopun jälkeen. Ja kyllä se uni maistui!

Nuorgamin reissullamme ei sää suosinutkaan ihan niin hyvin, vaan koko viikon oli tosi kylmä ja pohjoisessa kylmimpinä öinä vain kuusi astetta lämmintä. Lähtiessämme lämmintä oli melkein 30 astetta kotopuolessa, joten lämpimien vaatteiden pakkaus oli kummasti jäänyt kaikilta aika vähälle, kun taas shortseja ja t-paitoja löytyi senkin edestä. Onneksi tajusin sentään ottaa Oliverille villapaidan mukaan, joten pieni palelija sai nukkua yönsä lämpimänä. Oliver kun ei suostu peiton alla olemaan, vaan tulee aina vain peittojen päälle vaikka kuinka koittaisi peitellä.

Reissussa meitä oli siis mukana viisi ihmistä ja kaksi koiraa, Oliverin lisäksi kolmikuinen russelityttö Luna. Ajoimme kahdella autolla, yövyimme teltassa ja tutkimme paikkoja, mihin aina päädyimmekin. Koska oli kylmä, autossa istuminen ei ollut mitenkään huono vaihtoehto ja ajelimme lopulta Nuorgamiin asti ja takaisin. Alunperin jännitin aika paljon, miten Oliver selviää moisesta reissusta, kun autossa joutui olemaan pitkiä pätkiä. Oliver nimittäin inhoaa autolla matkustamista. Syytä tähän en ole keksinyt, vaikka miten olen miettinyt. Nyt on kuitenkin varmaa, että sen ei tule paha olo tai se ei muutenkaan ahdistu auton heilumisesta ja liikkestä, koska koko matkan Oliver oli autossa kuin kotonaan, kun joku meistä oli koko ajan sen seurana. Se ei edes nukkunut sylissä, mutta kun takapenkillä oli joku, kaikki oli hyvin. Toivoin jo, että ongelmista päästiin tällä viikon tehokuurilla, mutta ei, sama läähätys, tärinä ja haukottelu jatkui heti, kun takapenkillä ei ole enää seuraa, tosin nyt vähän lievempänä ja ajoittain jopa ihan rauhassa ollen. Ehkä se siitä vähitellen...

Näin sitä otettiin autossakin rennosti!

Reissu meni siis hyvin, Oliver oppi nukkumaan teltassa, ja totesimme myös, että kaverilla on melkoisen pitkä pinna :) Nimittäin "pikkusisko" Luna olisi koko ajan halunnut leikkiä ja painia ja repi Oliveria korvista ja poskista kun ei toinen enää jaksanut. Oliverin naamasta näki, että nyt ottaa aivoon tuo pikkulikka, mutta kertaakaan se ei ärähtänyt, vaikka jo toivoimme että se sen tekisi :)

Oliver ja Luna

Luna ja Oliver

Telttailija villapaidassaan :)

Vauhtiviikonloppu

Viime viikonloppuna meillä oli menoa ja meininkiä ihan kunnolla, ja Oliver onkin viettänyt kaksi sen jälkeistä päivää melkolailla nukkuen:)
Perjantaina oli illalla pihistreffit, ja siellä Oliver taisi innostua neitipihiksistä aika lailla.. Tavattiin myös Oliverin täti Nuka, josta myös Oliver oli kovasti kiinnostunut, tosin ei siinä mielessä, kuin nuoremmista neideistä, vaan olisi halunnut kovasti Nukaa leikkimään:)

Lauantaina ajeltiin jo aamupäivällä Hyvinkäälle Roturace 2013 kilpailuun. Menomatka oli Oliverille aika kurja, se kun ei tykkää olla autossa toistaiseksi ollenkaan. Rapsutuksilla ja nameilla siitäkin selvittiin. Paikanpäällä ehdittiin käydä kävelemässä pikkuisen, ennen kuin muita pihakoiria alkoi saapua paikalle. Oliver oli innoissaan ja löysi monta uutta kivaa leikkikaveria, kuten Piko ja Nooa, joiden kanssa oli jo hihnat pahasti solmussa kun vähän painittiin:) Odotteluaikaa pihakoirajoukkueiden vuoroon olikin runsaasti ja sinä aikana istuskeltiin varjossa ja juotiin vettä ja vähän lepäiltiin ennen juoksua, kun oli melkoisen kuuma päivä. Hauskaa oli kyllä katsella myös muiden joukkueiden suorituksia, varsinkin niitä omaperäisimpiä :D
Lopulta koitti omakin vuoro, ja hienostihan se vieheen perässä juokseminen pihakoirilta onnistui! Oliverin joukkue pihispahikset oli 9. , kun joukkueita kilpailussa oli 43. Ei hullummin ollenkaan tältä nuorisojoukkueelta! Joukkueen muut jäsenet olivat Marce, Eddie ja Piko, Oliver ankkurina :) Niin, ja se aika: 9,69 sekuntia 80 metrillä, ei hassummin! :) Tosi mukavaa oli tavata muita pihiksiä ja päästä jutustelemaan omistajien kanssa, toivottavasti nähdään taas!
Paluumatkalla kotiin olikin takapenkillä rauhallisesti kerällä nukkuva pihakoira, väsyneenä kun ei pahemmin jaksa hermoilla:)

Sunnuntaina oli ohjelmassa Oliverin ensimmäinen virallinen näyttely! Aamulla startattiin ajoissa, haettiin siskoni yleisöksi kyytiin ja ajeltiin Orivedelle. Siellä kehän laidalla olikin jo tuttuja, ja Oliver pääsi painimaan hetkeksi Elviksen kanssa. Elvis on Oliverille kuin isoveli, ovat olleet ihan bestiksiä siitä asti kun Oliver meille pikkuisena nassikkana tuli:)
Painia ei jatkunut kauaa, koska poikien piti myös vähän rauhoittua ennen kehää. Sää oli mainio, kuten edellispäivänäkin, joten mikäs siinä katsellessa beaglet ja sveitsinpaimenkoirat ennen pihiksiä. Oliver oli ensimmäinen pihakoirista, ainoa juniori kun oli.

Ja näin hienosti kuljettiin! :) Ei vaan, todellisuudessa Oliver kulki oikein kauniisti ja näytti kiltisti hampaatkin tuomarisedälle, juuri niin kuin on harjoiteltu. Tuloksena JUN H ja seuraavanlainen arvostelu:

"Mittasuhteiltaan oikea, mutta vielä kovin kevyt ja ilmava ikäisekseenkin. Kevytpiirteinen pää. Korvat saavat jatkossa taittua paremmin. Hyvä kaula. Runko saa vielä voimistua. Hyvä ylälinja ja hännäkiinnitys. Tasapainoiset kulmaukset, raajoihin toivoisin lisää luustoa. Hyvät liikkeet, karvapeite ja miellyttävä käyttäytyminen. Rodunomainen lähestyttäessä."

Aikalailla Olivermainen arvostelu siis, kyllä tuosta koiransa tunnistaa:) Palataan asiaan sitten, kun poika tuosta vähän aikuistuu :)
Elviksen näyttely menikin paremmin kuin hyvin, siitä tuli ROP ja FI MVA! Onnea siis Elvikselle!
Mukava viikonloppu ja nyt sopiikin levätä! Ylihuomenna mennään katsomaan uutta pientä kaveria, ystäväni sai pikkuisen russelitytön lauantaina:) Uudet kaverit on aina kivoja!

Hellelötkötystä ja kuulumisia..

Taas on jäänyt kirjoittelu vähemmälle..
Pikakertauksena sanottakoon, että ollaan käyty nyt toukokuussa pari kertaa uimassa Oliverin kanssa, ja alkukankeuden jälkeen se onnistuu hienosti! Pihakoira Elvis oli opettamassa ekalla kertaa, se kun on melkoinen vesipeto ;) Oliver ui ja menee veteen ihan mielellään, varsinkin keppejä hakemaan.
Toukokuussa käytiin myös kokeilemassa doboa. Oliver ei tunnilla meinannut millään ensin keskittyä, mutta lopussa sujui jo mahtavasti :) Ostimme pallon sopuhintaan kouluttajalta myös kotiin, ja ollaan jo doboiltukin muutaman kerran. Oliver tykkää koko ajan enemmän pallosta ja viime kerralla sen oli ihan pakko päästä pallon päälle seisomaan, vaikka minä istuin siinä :D
Nyt helteillä Oliver on keskittynyt lähinnä lötköttelyyn ja uuden kalalelunsa kanssa puuhaamiseen. Kalan tultua meille on aina lenkiltä tullessa ohjelmassa kalahepuli, kun Oliver säntäilee kala suussa ympäri kämppää ja välillä parvekkeelle pötköttämään ja sitten taas juostaan :) Tosin nyt yli 25 asteen helteellä kalahepulitkin on jääneet, kun vain lötkötellään..
Ensi viikonloppuna on monenmoista puuhaa, perjantaina mennään pihistreffeille, lauantaina on Roturace juoksukilpailu ja sunnuntaina Oliverin ensimmäinen virallinen näyttely! Nyt on siis hyvä kerätä voimia! Onneksi sääkin taitaa edes vähän viiletä...

Välillä vähän levätään.. Kalan kanssa!

MITÄ TEHDÄÄN!!!

Mitä isompi keppi, sen parempi!

Agilityn jatkoa

Tänään meillä alkoi pentuagilityn jatkokurssi. Talvella kävimme viiden kerran kurssin, jossa lähinnä tutustuttiin joihinkin esteisiin ja mentiin muutamaa peräkkäin. Uusi kurssi on kymmenen kertaa, n. joka toinen viikko, ja kouluttaja on sama kuin pentualkeiskurssilla.

Edellisestä agilitykerrastamme oli siis jo monta kuukautta ja mennessä mietin, muistaako Oliver hommasta yhtään mitään. Kyllä muisti! Voi hyvänen aika olin ihmeissäni, kun ensimmäiseksi otettiin ratapätkä: hyppy-hyppy-putki-putki-hyppy, ja Oliver meni kuin se olisi tehnyt sitä koko pienen ikänsä! Putkeen menossa ei ollut huolen häivääkään, vaikka silloin maaliskuussa siitä ei meinannut tulla mitään!  Mutta niin kouluttajakin sanoi, että tauko tekee yleensä ihmeitä!

Kurssilla oli kolme muutakin koiraa, ja vuorojemme väleissä treenasimme vähän kontaktin pitämistä ja paikallapysymistä sekä muutaman kerran keppejä verkoilla. Ihme juttu, miten Oliver keskittyy ihan täysillä heti kun ollaan jossain hallissa! :D Vaikka kepit käytännössä aloitettiin tänään, se sujui lopputunnista kuin vanhalta menijältä!

Lopuksi mentiin vielä ratapätkää 4x hyppy ja pussi. Sekin meni hienosti! Viimeisenä kokeiltiin vielä pari kertaa molemmin päin kontaktiharjoitus, ja saatiin tehtäväksi miettiä, haluaako opettaa pysäytys- vai juoksukontaktin koiralle; ensi kerralla aloitetaan puomin opettelu :)
Kyllä oli taas hauskaa, ja Oliverille uni maittaa treenien jälkeen! Tassut vaan vipattaa unissaan, varmaan kertailee jotain kuvioita kentältä :)

Metsä!

On tullut todettua tässä lumen lähdettyä, että Oliver rakastaa metsää yli kaiken! Ja metsässäjuoksemista! 

Joka kerta on melkoinen villiintymiskohtaus, kun pääsee juoksemaan vapaana. Oliver jaksaisi juosta vaikka kuinka pitkään, ja vasta kotiinpäästyä tajuaa hetken riehuttuaan olevansa ihan kauhean väsynyt!

Onneksi luoksetulo toimii edelleen lähes täysin varmasti joka kerta. Perhosia ja lintuja jahdataan kovasti, mutta ei se niidenkään perässä uskalla kauas lähteä. Jossain ollaan siis onnistuttu, kun jo yhdeksänviikkoisesta on harjoiteltu mukanapysymistä koko ajan niin, että Oliver itse huolehtii pysymisestää matkassa mukana:)
Ensimmäisellä harjoittelureissullamme marraskuussa, kun Oliver oli sen 9 vk vanha, se juoksi suoraa päätä suo-ojaan ja joutui uimaan kylmään veteen, josta pikku rassukka sitten pelastettiin. Pitkään se väisteli vesilätäköitäkin, ja vähän jännitti jäikö sille pieni pelko vettä kohtaan, mutta sekin on nyt todettu turhaksi. Kaikki lorisevat purot ja järvenrannat kiinnostavat kauheasti ja kepin perässä se menee suuremmin miettimättä rohkeasti veteen.

Tähystelyä

Ja jos joku tunnustaa tietävänsä keinon, jolla saan iphonella kuvatun videon näkymään täällä, niin otan mielelläni vinkin vastaa! Nyt  joka kerta 'latauksessa tapahtui virhe'...

Eka mätsäri!

Eilen oltiin Oliverin kanssa ekassa match showssamme, joka oli Tamsk ry:n järjestämä :) Näyttelyjuttuja ei olla kauheasti harjoiteltu, kerran käytiin näyttelyharkoissa, mutta ne ei ollut kovin mieleiset.. Oliver seuraa vieressä kuitenkin yleensä kivasti ja antaa käsitelläkin hyvin, ainoa ikävä asia on sen mielestä hampaiden katsominen.
Oliver käyttäytyi oikein nätisti, eikä olisi millään malttanut odotella, että pääsee toimiin! Samalla hallilla kun on totuttu tekemään ihan muuta kuin vain odottelemaan.. Kun päästiin kehään, niin sitten olikin kivaa! Tuomarin tullessa tervehtimään Oliveria, se oli menossa suoraan syliin häntä villisti vispaten ja tuomariakin nauratti pikkuisen innostus :) Oliver saikin punaisen nauhan! Sitten jouduttiin taas odottelemaan vähän ennen kuin päästiin taas kehään, tällä kertaa kaikkien muiden punaisen nauhan saaneiden kanssa. Oliver seurasi taas nätisti ja jaksoi seistäkin pienen hetken ja lopulta Oliver osoitettiin pienten pentujen luokan kolmanneksi! Ei hullummin ekalta kerralta! :) Palkinnoksi saatiin pieni pokaali ja ruusuke sekä kaksi luuta ja koirankeksi Oliverille.

Mätsäri oli kyllä hyvää kokemusta näyttelyyn, siinä huomasi mitä itsekin pitää ottaa huomioon. Jos itse kävelen liian hitaasti, Oliver kulkee nenä maassa. Ja näyttelyhihnan päätä ei saa roikottaa. Pikkujuttuja, mutta kiva ne on huomata ja opetella nyt, eikä sitten oikeassa näyttelyssä, joka muuten koittaa kesäkuun alussa :) Niin, ja hampaiden katsomiseen otetaan nyt tehokuuri! :)

"Iso" poika...

Oliver on alkanut ulkona merkkailla aika tavalla, ja hajut ovat vieneet nuoren pihispojan ihan mennessään. Pari viikkoa sitten treffeillä Oliver yritti ensimmäistä kertaa tyttöjen selkään jatkuvasti, mutta ymmärsi sentään lopettaa kun sille muutaman kerran ärähdin.

Tänään töistä tullessani Oliver kävi ihan kierroksilla heti kun pääsin ovesta sisään. Pissilenkillä se ei meinannut muistaa käydä isommilla tarpeillaan, vaan joka välissä olisi pitänyt merkkailla ja nuuskuttaa ja nuuskuttaa ja taas merkata.
Sisälle se alkoi jo vähän rauhoittua, mutta sitten aloimme leikkiä possulla. Jostain sille pälkähti päähän, että se onkin nyt leikin pomo, ja yritti varastella possua kädestäni ja murista minulle, kun en heittänyt lelua sille. Tämä oli ihan uutta, yleensä Oliverin lempparia on tehdä joku temppu ensin, ja sitten saada hakea lelu. Yhtäkkiä se alkoi haukkua ja minulle ja hyökkäillä kättä kohti, yrittäen selvästi pomottaa minua. Tässä vaiheessa nousin ylös, pistin possun pöydälle, ja muutuin täysin passiiviseksi. Oliver tajusi, että nyt mentiin liian pitkälle. Se makasi pitkään matolla samassa paikassa pää etutassujen välissä, eikä kehdannut edes vilkaista minuun päin. Nyt se kulkee pitkin olohuonetta ihan nolona vähän luimuillen ja vilkuilee välillä, että uskaltaisikohan mennä sohvalle. Vielä ei ole uskaltanut :P
Kai se alkaa miehistyä ja kokeilee rajojaan. Tällaista uhmakäytöstä kun ei ennen ole ollut, vaan pienikin kielto on mennyt lähes aina tehokkaasti perille ja samaa ei toiste kokeilla... Aikatavalla siis yllätyin, mutta eiköhän pikkumies saada pysymään ruodussa :)

Pääsiäispuuhia

Kirjoitellaan nyt vielä pääsiäisen tekemisistä, kun vihdoin ehtii :)

Säät olivat hienot joka päivä, ja ulkoiltua tuli ihan mukavasti. Kun lumet sulavat, alkaa hangen alta paljastua pienen talvikoiran nenään ihan uusia hajuja. Keppejä ja kantoja löytyy koko ajan enemmän, mikä on tietysti aivan parasta Oliverin mielestä :)

Reilu viikko sitten käytiin myös tapaamassa Oliverin kaveria, portugalinvesikoira Oskua. Pojilla meinasi välillä meno karata käsistä.. Oliver oli kuin kotonaan, ja kävi varastamassa pyykkikorista sukan. Siitä tulikin hyvä leikki :

Sunnuntaina käytiin porukalla pitkällä kävelyretkellä, ja Oliver sai juosta rauhassa vapaana, kun oltiin turvassa poissa Tampereelta. Keppejä löytyi taas, ja niiden koossakaan ei säästelty!

Korvatkin pystyssä kun vauhtia on riittävästi!

Auringonottoa :)

Täältä tullaan!

Kevätpuuhailuja

Tällä viikolla on ulkoiltu Oliverin kanssa paljon ihanassa säässä. Eilen käytiin koirapuistossakin, jossa ei tosin päivällä ollut ketään. Niimpä Oliver keskittyi keppien järsimiseen ja hakemiseen. Sain myös huomata, että vaikka se ei olekaan päässyt pitkään aikaan juoksemaan metsään vapaana, mukanapysyminen ja luoksetulo eivät ole unohtuneet mihinkään :) Isossa kallioisessa puistossa Oliver piti tarkasti huolta, etten katoa kymmentä metriä kauemmaksi!

Viime viikolla kävimme Näsijärvellä kävelyllä, ja siellä Oliver saikin juosta frisbeen perässä oikein kunnolla :) Pikkukoira oli innoissaan!

Tuumaustauko

Eilen kävimme myös katsastamassa uuden lemmikkitarvikeliikkeen, ja Oliver hurmasi tapansa mukaan myyjän :) Hän oli kuullut pihakoirista, mutta Oliver oli ensimmäinen, jonka hän tapasi. Mukava viedä

positiivista kuvaa pihiksistä ihmisille, kun taas on ollut keskustelua siitä, että jossakin on liikkeellä pihakoirista jostain syystä aika negatiivisia juttuja.. Tämä myyjä ainakin sai varsin valoisan kuvan, Oliver on aivan älyttömän ihmisrakas ja menisi vaikka jokaisen vastaantulijan syliin. Erityisesti ovat tainneet nimenomaan eläinkaupat saada erityissijan pikkupihiksen mielessä, siellä kun aina saa niin paljon rapsutuksia!

Koirapuistoilua

Tänään käytiin ystäväni ja Oliverin kanssa koirapuistossa, että Oliver pääsisi taas juoksemaan vapaana oikein kovaa, niin kuin se aina haluaa. Kävimme vielä tammikuussa juoksemassa metsässä melkein joka päivä niin, että Oliver sai juosta vapaana, mutta Tampereella on nyt valitettavasti ollut tänä talvena joku kunnon koiranvihaaja liikkeellä, ja myrkkysyöttejä on löytynyt jokapuolelta kaupunkia. En ole siis päästänyt Oliveria vapaaksi enää niiden uutisten jälkeen, ettei käy hullusti..

Tänään oli kuitenkin ihana aurinkoinen päivä, ja Oliver nautti tapansa mukaan täysin siemauksin juoksemisesta puistossa. Seuraakin oli, ja monennäköistä olikin, paikalla taisi olla kymmenen koiraa parhaimmillaan, Oliver tietysti joukon pienimpänä :)

Leikitään!

Koirakasa :)

Tätä karvakaveria Oliver hetken ihmetteli, mutta leikkikaveriksi sekin kelpasi :)

Välillä piti keppiäkin maistella..

Pikku potilas

Tänään aamulla ei Oliver vielä tiennytkään, mitä on edessä, kun lähdettiin bussilla eläinlääkärille kulmahammasoperaatioon. Bussimatka sujui rauhallisesti maisemia katsellen kuten tähänkin asti:

 

                  

Eläinlääkäriin päästyämme Oliverin paino mitattiin ja sydän kuunneltiin ja sen jälkeen se sai nukutusainepiikin takajalkaansa. Lääkäri jätti meidät hetkeksi toimenpidehuoneeseen, jotta Oliver saisi nukahtaa rauhassa. Oliver ehti kiertää huoneen vain kertaalleen, sitten se pysähtyi peitolle ja jäi siihen seisomaan silmien alkaessa lupsua kiinni. Sitten se pötkähti pitkäkseen ja simahti syvään uneen.

Jätimme Oliverin eläinlääkärin hoteisiin ja kävimme itse kaupoilla ostamassa mm. vähän tulijaisia potilaalle. Reilun tunnin kuluttua palasimme hakemaan pikku potilastamme, ja Oliver olikin jo aika virkeänä :) Kaikki neljä maitokulmuria oli poistettu ja samalla kaksi viimeistä poskihammasta, jotka olivat jo heiluneetkin kovasti. Eläinlääkäri kertoi alakulmureiden olevan nyt vähän ahtaasti, mutta pallolla leikkiminen ja sormilla hampaiden sivuille painaminen aina välillä toivottavasti korjaavat millin virheen. Kotimatkalla pitikin siis poiketa ostamaan vielä uusia palloja teurastettujen tilalle, ja samalla mukaan tarttui lohdutusnalle, joka onkin saanut jo osansa jäljelläolevista hampaista, ja naama vähän punottaa sen jäljiltä :D

Kotiintullessa Oliver oli vielä vähän nuutunut ja makoili ja istuskeli normaalia enemmän, mutta välillä innostui jo leikkimään uudella pallolla ja erityisesti nallella, joka on heti hyvin rakas :) 

Vähän vielä väsyttää...

Nyt illalla meno on jo entisensä, leluja pureksitaan ihan entiseen malliin ja luutakin piti jo maistaa. Eli hyvin meni! :)

Puoli vuotta!

Eilen Oliver sisaruksineen täytti puoli vuotta!

Missä mennään tässä vaiheessa? Oliver painaa 5 kg ja korkeutta on 30 cm. Pieni se on siis edelleen, mutta niin ovat sisaruksetkin. Niistä Oliver on suurimmasta päästä :)
Sisäsiisteysasia on ollut hallussa suurinpiirtein kuukauden verran. Kaksi kertaa sinä aikana on tullut pissit sisälle, eli aikalailla hyvin menee sen suhteen. Jossain vaiheessa tuntui kyllä epätoivoiselta...

Ulkona Oliver alkoi nostaa jalkaa pari viikkoa sitten. Ei joka kerta, mutta kuitenkin. Sunnuntain agilitytreeneissä tuli kuitenkin todistettua, että pikkupoika se on edelleen. Kuukautta vanhemmalla ryhmässämme olleella russeli-neidillä oli juoksu, mutta Oliveria ei olisi vähemmän voinut kiinnostaa.. Ehkä sitäkin aikaa sitten riittää kun kiinnostaa ;)

Suurin murhe viime aikoina ovat olleet hampaat. Pienet etuhampaat lähtivät kaikki nätisti jo kuukausi sitten ja uudet olivat tilalla ihan samantien. Poskihampaita on viime viikot kilahdellut lattialle melkein joka kerta, kun lelu otetaan esille, eikä niissäkään siis ongelmia. Kulmahampaita sen sijaan sojottaa leuoissa tällä hetkellä yhteensä kahdeksan. Maitohampaat ovat tiukasti kiinni, eivät oikeastaan edes heilu. Uudet kulmurit ovat jo yli puolenvälin vanhoja, ja kun mitkään repimis- ja riuhtomisleikit tai kovat pureskeltavat eivät ole auttaneet yhtään, on edessä lääkärireissu ylihuomenna. Kaikki neljä maitokulmahammasta joudutaan siis leikkaamaan irti, etteivät ne aiheuta suurempia ongelmia. Toivotaan että menee hyvin!

Aurinko!

Vihdoin alkaa jo tuntua vähän keväältä, kun aurinkokin näyttäytyy taas! Jossain taisi lukea, että ennen viime maanantaita täällä on joulun jälkeen paistanut aurinko 18 tuntia. Ei ihan liikaa.. Ei ole Oliverkaan siis monesti aurinkoa nähnyt!
Tänään käytiin parikin kertaa kävelylenkillä, kun sääkin oli niin hieno. Nuuskuteltavaa riitti! Kun lämpötila on plussan puolella, niin hajut tulvii pieneen nenään ihan eri tavalla!

Nuuskuttelua..

    

... ja lisää nuuskuttelua...

 

Vesi on JÄNNÄÄ!

Pikku orava :)

Pikku ilahduttaja

Eilen kävimme Oliverin kanssa pitkällä metsälenkillä. Oliver juoksenteli vapaana, ja huutelin sitä aina välillä takaisin, että saatiin taas pitkästä aikaa luoksetuloharjoitteluakin. Viime kerrasta on jo muutama viikko kun on voinut vapaana juoksennella, ja Oliver ottikin ilon irti ja säntäili riemuissaan keppi suussa ympäriinsä. Luoksetulokaan ei ollut unohtunut, päinvastoin! Meitä vastaan tuli pikkuinen tyttö pulkassa istuen isänsä kanssa, ja kun Oliver huomasi heidät juuri samalla hetkellä kuin minä, olin aivan varma, että pikkutyttö saa nyt innokkaan naamapesun, Oliver kun rakastaa jostain käsittämättömästä syystä pulkassa istuvia lapsia yli kaiken! Mutta Oliver yllätti minut täysin säntäämällä suoraan jalkoihini, kun huusin sen nimeä!
Lenkki jatkui ja Oliver sai juosta taas sydämensä kyllyydestä. Loppulenkistä, kun suurimmat säntäilyt oli jo hiipuneet, Oliver kipitteli perässäni polulla ja aina välillä vilkaisin, että se on pysynyt mukana. Kerran kääntyessäni näin noin viidenkymmenen metrin päässä toisen koiran omistajineen, ja Oliverin puolivälissä tuijottamassa heitä. Huusin Oliveria, ja se hetkeäkään miettimättä pinkaisi taas luokseni. Jälleen olin lähes varma, ettei se malta tulla, kun aiemmin ovat muut mielenkiintoiset jutut menneet edelle. En tiedä johtuiko edellisen päivän agilitytreenien loistavasti sujuneista kontaktiharjoituksista vai mistä, mutta nyt minä olin koko lenkin ajan se mielenkiintoisin asia ja Oliver pysyi hienosti mukana ja tuli aina, vaikka oli mitä hajuja polun sivuilla.
Mukava talvilenkki, josta Oliver teki taidoillaan vielä paremman! :)

Treenailua...

Tällä viikolla on käyty ekoissa pentutokotreeneissä ja toisissa agilitytreeneissä.

Tokotunti on vain puolen tunnin mittainen, joten siinä ei kovin paljoa ehdi, mutta kolmenlaisia harjoituksia kuitenkin :) Harjoittelimme kontaktia niin, että kävelin itse takaperin ja palkkasin Oliveria aina kun se tuli minua kohti. Tämä onnistuikin melko hyvin, tosin Oliver haahuili aika paljon vaikka mihin hallin hajujen ja koirankarvojen perässä. Katsekontaktin harjoittelusta ei tullut oikein mitään samaisesta syystä. Oliver kun ei heti tajunnut mitä pitäisi tehdä, ja hajut vei mennessään.
Kolmantena oli targettiharjoitus, Oliverin piti koskea nenällä toista kättäni ja sai sitten palkan toisesta. Se onnistui heti, Oliver tuntui tajuavan heti mitä kuului tehdä :) Katsoi ehkä mallia vieressä tekevältä kokeneemmalta kultaiselta noutajalta ;)

Agilitytreeneihin mennessä Oliver taisi jo muistaa, mihin tullaan, kun innosta vinkuen kiskoi ovea kohti heti ensimmäisenä! Alkuun nenä ja hajut veivät taas pikkukoiraa, ja korvat olivat ihan unohtuneet, mutta muutaman minuutin haisteltuaan Oliver muisti, mitä tultiinkaan tekemään. Yhtäkkiä se unohti kaikki hajut ja nuuskutukset ja keskittyi täysillä seuraamiseen ja kontaktiin sillä välin kun vielä omaa vuoroamme odoteltiin. Samalla harjoiteltiin istumista ja keppien kiertämistä ja Oliver oli ihan innoissaan, ei lähtenyt edes muihin tutustumaan vaikka päästin hihnastakin irti. :)
Omilla vuoroillamme opettajan kanssa harjoiteltiin erilaisia putki-hyppy -yhdistelmiä. Putkeen meneminen ei ihan ollut Oliverille vielä selvillä, mutta vähitellen sekin onnistui. Hyppyjäkin se meinasi aluksi kiertää ja tulla vain minun perässä, mutta vuorojemme väleissä pääsimme hiomaan hyppyjäkin ja Oliver innostui hirveästi kun tajusi mistä onkaan kysymys :)
Koko harjoitus sujui kyllä tosi hienosti, Oliver ottaa jo kontaktia ihan hirveän hienosti ekaan kertaan verrattuna ja olin aivan ihmeissäni siitä, ettei sitä kiinnostaneet paljoakaan muut kurssilaiset, vaan minä nameineni ja leluineni :)
Illalla Oliver olikin sitten niin väsynyt, ettei ennen ole ollutkaan. Vaikka meillä kävi vieraitakin, se otti vain sylipaikan sohvalta ja nukkui koko illan ja paria pissilenkkiä lukuun ottamatta seuraavaan aamupäivään asti :) Paljon tallennettavaa hyvin sujuneista treeneistä!

Eka agilitytunti!

Tänään meillä oli ensimmäinen agilitytunti :) Kurssi on pennuille tarkoitettu, viisi kertaa yksi tunti Best In areenalla Lempäälässä.
Tänään päästiin tutustumaan puomiin ja putkeen. Ensin yhtä puomia ja sitten kahta peräkkäin. Oliver oli innoissaan ja malttoi keskittyä vaikka paikalla oli kolme muutakin pentua! Seuraavaksi kokeiltiin putkea, joka oli ensin vähän jännä, mutta kun ensimmäinen askel oli otettu niin sitten olikin jo helppoa ja muut kerrat sujuivat kuin ammattilaiselta :) Lopuksi tehtiin putki ja puomi peräkkäin ja vielä toisinkin päin, ja sekin sujui hienosti :)  Esteen kiertämistäkin kokeiltiin, ja se tuli myös kotiläksyksi, eli sitä jatketaan nyt lenkillä puiden kiertelyllä. Hallilla oli hyvä myös vuoroa odotellessa harjoitella seuraamista ja kontaktia, kun häiriötä oli ihan kunnolla. Viereisellä radalla koirat haukkuivat innoissaan ja meidän kentällä oli muut pennut ja vielä paljon uusia hajuja. Hienosti Oliver osasi välillä jo olla välittämättä muista! Siitä se alkaa, parin viikon päästä taas uudestaan :)

Viikonloppu

Viime viikonloppuna oli Oliverilla paljon puuhaa. Lauantaina vietettiin aikaa kylässä, ja Oliverilla riitti nuuskittavaa ja tutkittavaa kuuden kissan taloudessa :) Kissat alkavat olla jo tuttuja, välillä on vielä pakko vähän jahdata, mutta etäisyyttä se osaa jo pitää. Ensimmäisillä kerroilla Oliver ei jaksanut käsittää, mikseivät kissat innostu leikkiin vaikka kuinka yrittäisi pyytää, ja lopulta se alkoi haukkua niille, että mikä teitä vaivaa. Tassusta se on tainnut kerran saada, ja sen jälkeen ei ihan niin innokkaasti ollut enää lähelle menossa. Onneksi mitään ulkoisia vaurioita ei siitäkään kohtaamisesta tullut.
Illalla myöhään lähdettiin vielä porukalla pulkkamäkeen, ja se olikin pikkukoiralle elämys! Paikka oli sellainen, missä Oliverin saattoi huoletta päästää vapaaksi, ja se sai juosta pulkan perässä alas ja sitten taas ylös kun ylhäältä joku kutsui. Oliver niin nautti! Se rakastaa juoksemista ihan mahdottomasti, ja nyt sai todella juosta niin paljon kun jaksoi. Ja illalla uni maistui!

Pulkkamäessä :)

Sunnuntaina treffailtiin muita pihakoiria Hervannassa, ja taas sai juosta muiden kanssa kovaa kyytiä! Oliver pääsi leikkimään siskonsa kanssa pitkästä aikaa, viimeksi ovat nähneet vielä ollessaan kasvattajalla :) Mukava oli tavata Iines-siskoa! Paljon muitakin jo tuttuja kavereita oli mukana. Hauska oli myös huomata, kuinka pihikset eivät paljon muiden räksytyksestä hermostu. Koirapuistossa oli yksi isompi koira, joka haukkui ihan koko ajan, ja kaikki pihikset olivat nätisti hiljaa ja ihmeissään katsoivat, että mikähän tuota vaivaa. Ja kun aidan takana tiellä kulki muita koiria, oli koko sakki aidalla vahtimassa, mutta kukaan ei suutaan avannut :) 

Iines ja Oliver

Takaa-ajo :)

Kyllä oli pikkukoiralla vauhdikas viikonloppu, maanantai kuluikin suurimmalti osin lepäillen :) Mutta mukavaa oli!