Rally-tokoa

Olemme Oliverin kanssa harrastaneet rally-tokoa nyt reilun vuoden. Alkeiskurssi käytiin Tamskilla ja juhannuksen alla 2014 aloitimme Krista Karhun opissa koirakoutsin valmennusryhmässä. Harjoituksia on kerran viikossa ja ahkerasti olemme harjoituksissa käyneetkin ja kotona on tietysti treenattu aina välissä lisää. Syksyllä kävimme muutaman kerran kisanomaisissa harjoituksissa ja yksissä möllikisoissa. Tammikuun 10. päivä meillä oli ekat viralliset kilpailut ja helmikuussa seuraavat. Niistä saatiin molemmista tulos, ekasta 83 ja toisesta 96 pistettä. Pääsiäisenä kävimme kisaamassa Tamksin tallin viimeisissä kisoissa, mutta sieltä tuli muutama iso virhe liikaa ja tulos 0 (63p.) Tällä kerralla opin, kuinka tärkeä on oikean vireen saaminen ja aikataulun suunnittelu. Kisapaikalla ilmoittautuessa en nimittäin älynnyt kysyä, onko ohjelma aikataulussaan. Ehdimme jo verrytellä, kunnes selvisi aikataulun olevan yli tunnin myöhässä. Kun kisa vihdoin alkoi, olimme jo molemmat väsyneitä ja keskittyminen tiessään. Sen jälkeen olen aina kysynyt aikataulusta ilmoittautuessani!
31.5 kisattiin siis vielä alossa Levekin kentällä ja saatiin tulos 95 p. (5 x -1 tal) ja samalla siis RTK1. Kisa oli ensimmäinen ulkokisamme ja ulkotreenejäkään ei ollut alla yksiäkään, joten olin tosi tyytyväinen. Samana iltana ilmoitin Oliverin vielä partacollie ry:n järjestämään kisaan avo-luokkaan.
Välissä oli vain neljät treenit, emmekä olleet treenanneet kertaakaan rataa ilman hihnaa, joten aika paljon jännitti ja mietin, onko mitään järkeä edes mennä. Saatiin kuitenkin parit tosi hyvät treenit alle, joten en perunut ilmoittautumista.

Kisa oli tänään ja samoin oli kesän ensimmäinen oikeasti lämmin päivä. Paikkana oli "kotihallimme" koirakoutsiareena, joten paikka oli onneksi tuttu, samoin tuomari Krista Karhu. Kilpailu oli onneksi aikataulussa, joten turhia odotteluaikoja ei onneksi ollut. Ilmoittautumisen jälkeen kävimme Oliverin kanssa pienellä kävelyllä, mutta Oliverilla vaikutti olevan kamalan kuuma eikä se jaksanut oikein keskittyä. Kastelin sen kokonaan vielä ennen kuin laitoin sen autoon odottamaan rataantutustumisen ajaksi, että helpottaisi edes vähän.
Heti radan nähtyäni ajattelin että voi luoja, ihan hirveän pitkä. Ja apua, houkutuksessa oli tennispallo! Kävelin kolmeen kertaan radan läpi ja katsoin ne suurimmat häiriöpaikat, missä ongelmat olisivat todennäköisimpiä. Päätin kokeilla houkutuksella taktiikkaa, että taputan samalla sitä taskua, missä palkkalelu on. Sehän on sallittua, kunhan käsi ei mene taskuun. Ehkä sillä selvittäisiin ruokakiposta ja pallosta. Toinen hankala paikka oli ihan yleisön puoleisen kehänauhan vieressä oleva käännös. Ei auttanut kuin toivoa, ettei kukaan palloile siinä koiran kanssa juuri kun olemme kyltillä.

Katsoin ekan suorituksen ja hain sitten Oliverin autosta. Se ei suostunut tekemään ulkona mitään, piti vain äkkiä päästä sisälle. Siellä se olikin ihan innoissaan ja keskittyi hienosti. Meitä ennen oli vielä useita koirakoita, koska olimme vasta kymmenentenä, joten menimme laidalle istumaan ja pyysin Oliverin jalkojeni väliin kyljelleen "lepoasentoon" jonka Jirka Vierimaa opetti meille pieleen menneen kisan jälkeen. Erittäin käyttökelpoinen niksi näihin odotteluaikoihin. Katselin muiden suorituksia ja rata vaikutti tosi vaikealta kaikille, monelle tuli isoja virheitä. Oliver vaikutti olevan niin hyvässä vireessä, etten halunnut pilata sitä tekemällä liikaa ennen rataa ja "herätin" sen vasta meitä edellisen koiran mennessä kehään. Otimme vielä muutaman verryttelyliikkeen ja sitten mentiin. Heti ekalla kyltillä (istu-maahan-istu) Oliver vähän hortoili ja katseli seinää, joka oli ihan vieressä. Muistutin että nyt kuule tulet mukaan, ja sen jälkeen se skarppasikin tosi hyvin. Houkutus sujui lähes suunnitelman mukaan ja Oliver tuijotti minua herkeämättä, kunnes poistuessamme houkutukselta kävelimme aivan tennispallon vierestä. Olihan se käytävä katsomassa. Sanoin Oliverille että älä ota sitä älä pliis ota, ja Oliver kääntyi ja lähti jatkamaan matkaa mukana. Huh! Loppurata meni loistavasti ilman mitään ongelmia eikä keskittyminen alkanut herpaantua, vaikka tehtäväkylttejä oli 16! Maalissa muistin vielä laittaa sen hihnaankin :)
Meidän jälkeen oli vielä viisi koiraa. Tulostaululta näin heti suorituksemme jälkeen, että meillä oli siihen mennessä parhaat pisteet, 95. Sitten oli kaksi 91 pisteen tulosta ja useita 8:lla alkavia. Rata oli selvästi vaikea, hylsyjäkin oli monta. Niinhän siinä sitten kävi, että Oliver voitti avo-luokan ja sai palkinnoksi ruusukkeen, tassuvahapurkin ja hienon lelun, jonka se sai itse valita :) Kyllä oli mamma ylpeä :)
Nyt pidämme heinäkuun treenitaukoa ja elokuussa taas jatketaan. Kisaurakin jatkuu varmaan taas elokuussa, jos onnistutaan saamaan paikka..

Oliver ja palkinnot :) Sankari itse pysyy hereillä vain juuri ja juuri :D